Poistot ja poistoerot voivat olla yrityksen taloushallinnossa yksi niistä asioista, jotka hämmentävät monia. Kun kirjanpidon suunnitelman mukaiset poistot yhdistetään verotuksessa tehtäviin poistoihin, ja mukaan lisätään hyllypoistot sekä myyntivoitot tai -tappiot, kokonaisuus saattaa tuntua monimutkaiselta. Tässä artikkelissa avaamme poistojen ja poistoerojen perusperiaatteet ja selitämme, miten ne vaikuttavat yrityksen kirjanpitoon ja verotukseen.

Poistoero – miten se toimii kirjanpidossa ja verotuksessa

Poistoero on kirjanpidossa tehtävä ylimääräinen kulukirjaus, jonka avulla yhtiö voi hyödyntää verotuksessa sallittuja maksimipoistoja. Sen avulla varmistetaan poistojen kirjanpitosidonnaisuus: verotuksessa ei voi tehdä enemmän poistoja kuin mitä kirjanpidossa on toteutunut kyseisellä tai aiemmilla kausilla.

Taseeseen kertynyt poistoero kertoo, että yhtiö on tehnyt verotuksessa poistoja etupainotteisesti verrattuna kirjanpidon suunnitelman mukaisiin poistoihin.

Poistoeron laskennassa huomioidaan myös muut väliaikaiset erot verotuksen ja kirjanpidon välillä, kuten irtaimen käyttöomaisuuden myyntivoittojen tai -tappioiden sekä romutusten vaikutukset, jotta kirjanpidon ja verotuksen poistojen yhteensovittaminen noudattaa Kirjanpitolautakunnan (KILA) yleisohjetta.

Taseen poistoeron seuranta

Taseen kertyneessä poistoerossa voi olla sekä positiivista että negatiivista poistoeroa, mutta kokonaisuudessaan poistoeron tulee olla nolla tai positiivinen.

Negatiivista poistoeroa syntyy esimerkiksi silloin, kun jonkin hyödykeryhmän verotuksen poistot jäävät pienemmiksi kuin kirjanpidon suunnitelman mukaiset poistot. Vastaavasti toisessa hyödykeryhmässä poistoero voi olla positiivinen, mikä osoittaa verotuksessa tehtyjen poistojen ylittäneen kirjanpidon suunnitelman mukaiset poistot.

Yhdessä hyödykeryhmässä, kuten esimerkiksi irtaimessa, voi lähtökohtaisesti olla vain jompaakumpaa: joko positiivista tai negatiivista poistoeroa.

On myös tärkeää seurata erikseen irtaimen käyttöomaisuuden korotetun poiston piirissä olevia hyödykkeitä lain voimassaolon aikana (verovuodet 2020–2025).

Taseessa kertynyttä poistoeroa seurataan hyödykeryhmittäin. Sen erittely esimerkiksi omilla tileillään, tase-erittelyillä tai muilla apulaskelmilla helpottaa seurantaa ja raportointia.

Verohallinnolle poistoeron jakautuminen eri hyödykeryhmien kesken ilmoitetaan verolomakkeella 62.

Hyllypoisto – negatiivisen poistoeron seuranta

Hyllypoisto tarkoittaa negatiivista poistoeroa, jota ei kirjata kirjanpitoon. Tämä syntyy tyypillisesti silloin, kun taseen kokonaispoistoero muodostuu negatiiviseksi.

Tilanne tulee usein vastaan, kun taseessa ei ole kertynyttä poistoeroa ja kaudella tehdään verotuksessa kirjanpidon suunnitelman mukaisia poistoja pienemmät verotuspoistot. Tällöin osa tai koko kirjanpidon poisto asetetaan "hyllylle" odottamaan vähentämistä myöhemmin. Positiivisen poistoeron ylittävää negatiivista osuutta seurataan kirjanpidon ulkopolisena hyllypoistona veroilmoituslomakkeella 12A.

Hyllypoistoa voi syntyä myös käytännön aikatauluista: esimerkiksi jos negatiivista poistoerokirjausta ei ehditä tehdä tilinpäätökselle, osa kirjanpidon poistoista merkitään veroilmoituksessa hyllylle. Hyllypoistot kannattaa oikaista mahdollisimman pian myös kirjanpitoon, jotta taseen kertynyt poistoero ja kirjanpidollinen oma pääoma pysyvät oikeina.

Poistoero ja menojäännökset – miksi seuranta on tärkeää

Poistoerolla on kiinteä yhteys sekä verotuksen että kirjanpidon menojäännöksiin. Poistoero muuttuu samalla, kun menojäännökset poistuvat, myydään tai muuten muuttuvat – se ei ole irrallinen tase-erä.

Taseen kertyneen poistoeron tai taseen ulkopuolisen hyllypoiston määrän täytyy selittää käyttöomaisuuden vero- ja kirjanpitoarvojen välinen eroavaisuus. Näin voidaan osoittaa, että verotuksen kirjanpitosidonnaisuus on täyttynyt, ja tilinpäätöksen oma pääoma sekä jakokelpoiset varat ovat mahdollisimman oikeat.

Seurannan kannalta paras käytäntö on laatia taselähtöinen menojäännösmäytyslaskelma säännöllisesti, viimeistään tilinpäätösvaiheessa. Negatiivisen poistoeron kirjaaminen taseeseen siltä osin kuin se on mahdollista, tukee kirjanpidon oman pääoman oikeellisuutta ja selkeyttää kokonaiskuvaa.

Irtaimen käyttöomaisuuden luovutus – miksi verotus ja kirjanpito eivät aina kulje käsi kädessä

Irtaimen käyttöomaisuuden myynnit aiheuttavat usein päänvaivaa, sillä verotus ja kirjanpito käsittelevät luovutuksia eri tavalla. Usein virheet veroilmoituksella johtuvat juuri siitä, että verotuksessa tuloutus tapahtuu epäsuorasti, kun taas kirjanpidossa luovutustulos kirjataan suoraan voitoksi tai tappioksi.

Verotuksessa irtaimen käyttöomaisuuden luovutushinta ei näy suoraan tulona, vaan se vähennetään käyttöomaisuuden menojäännöksestä. Tämä tarkoittaa, että myyntihinta pienentää jäljellä olevaa poistopohjaa, ja sillä on näin suora vaikutus tulevien verotuksessa tehtävien poistojen määrään.

Toisin sanoen verotuksessa ei kirjata erikseen myyntivoittoa tai -tappiota, vaan vaikutus näkyy poistojen kautta tulevina vuosina.

Kirjanpidossa puolestaan luovutuksesta syntyvä voitto tai tappio merkitään suoraan tuloslaskelmaan. Tämä kirjanpidollinen tulos ei kuitenkaan ole verotuksessa veronalaista tuloa tai vähennyskelpoista menoa, minkä vuoksi veroilmoituksella on tärkeää käsitellä nämä erät oikein. Ne tulee ilmoittaa omissa kohdissaan, jotta verotuksen ja kirjanpidon erot pysyvät hallinnassa.

Yksi merkittävä poikkeus koskee korotettujen poistojen piirissä olevia hyödykkeitä. Näiden kohdalla luovutus tuloutuu verotuksessa samalla tavalla kuin kirjanpidossa – eli kirjanpidon mukainen myyntivoitto tai -tappio on myös verotuksessa huomioitava tulo tai meno.

Tämän vuoksi korotettujen poistojen kohteet tulee seurata erillään muista käyttöomaisuuden hyödykkeistä, jotta luovutukset käsitellään oikein sekä kirjanpidossa että verotuksessa.

Käyttöomaisuuden myynti- ja romutustilanteet aiheuttavat käytännössä eniten tulkintaa ja virheitä veroilmoituksilla. Haasteita syntyy erityisesti silloin, kun on epäselvää, mikä osa myyntihinnasta tai romutuksen vaikutuksesta voidaan vähentää verotuksessa ja miten nämä erät heijastuvat poistoeroon. Kirjanpidon ja verotuksen erilliset käsittelytavat voivat helposti johtaa siihen, että poistojen määrä tai menojäännös muodostuu vääräksi – ja lopputuloksena on virheellinen verotus.

Kulumaton käyttöomaisuus – pysyvä osa yrityksen varallisuutta

Kaikki käyttöomaisuus ei suinkaan kulu ajan myötä. Kulumattomaksi käyttöomaisuudeksi kutsutaan sellaista omaisuutta, jonka arvo ei tyypillisesti alene käytön tai ajan vaikutuksesta. Elinkeinoverolain (EVL) mukaan tällaisesta omaisuudesta ei tehdä säännönmukaisia poistoja, koska poistojen tarkoitus on nimenomaan jaksottaa hankintamenon vähennys hyödykkeen taloudelliselle käyttöajalle – ja kulumattomalla omaisuudella tällaista käyttöaikaa ei ole.

Tyypillisiä kulumattomia käyttöomaisuuseriä ovat maa-alueet, osakkeet, taide-esineet sekä palautettavat liittymämaksut. Näiden hyödykkeiden hankintameno vähennetään yleensä vasta silloin, kun omaisuus luovutetaan, menetetään tai muuten poistuu käytöstä.

Verotuksessa kulumatonta käyttöomaisuutta ei ilmoiteta lomakkeella 62, vaan se merkitään varallisuuslaskelmassa kohtaan "Muu käyttöomaisuus".

Poistot verotettavan tuloksen säätelykeinona

Poistot eivät ole vain tekninen kirjanpidon erä – niillä voidaan vaikuttaa merkittävästi verotettavan tuloksen tai tappion määrään. Koska verotus ei tunne poistopakkoa, yrityksellä on mahdollisuus joustaa poistojen käytössä tilanteen mukaan.

Jos kirjanpidossa tehdään suunnitelman mukaisia poistoja, niitä ei ole pakko vähentää verotuksessa. Tällöin puhutaan poistojen hyllyttämisestä, eli verotuksessa jätetään poistot tilapäisesti tekemättä. Hyllyttämisellä voidaan esimerkiksi pienentää verotettavaa tappiota tai jopa estää sen syntyminen kokonaan.

Hyllytetyt poistot eivät vanhene – ne voidaan hyödyntää myöhempinä vuosina elinkeinoverolain sallimissa enimmäismäärissä. Poikkeuksena ovat kuitenkin tasapoistot, jotka on verotuksessakin käytettävä yleensä kymmenen vuoden kuluessa.

Jos taas elinkeinoverolaki sallii suuremmat poistot kuin kirjanpidon suunnitelman mukaiset poistot, voidaan verotuksessa hyödyntää aikaisemmin hyllytettyjä poistoja tai tehdä poistoeron lisäys, jolloin verotettavaa tulosta voidaan edelleen pienentää.

Riskit ja haitat virheellisistä poistoista ja poistoeroista

Poistojen osalta ongelmat liittyvät usein hyödykkeiden myynteihin, yritysjärjestelyihin sekä poistoeron ja hyllypoiston samanaikaiseen olemassaoloon. Useimmiten ongelmat johtuvat siitä, että tilinpäätöksessä poistoeron käsittely ei ole johdonmukaista, vaikka yhteisön verotettava tulo on oikein.

Monilta ongelmilta voidaan välttyä kiinnittämällä huomiota verotuksessa tehtäviin poistoihin jo tilinpäätösvaiheessa ja varmistamalla, että poistoerokirjaukset ja hyllypoistot vastaavat kirjanpidon ja verotuksen logiikkaa.

Tässä muutamia esimerkkejä:

Liialliset tai liian vähäiset poistot

Ei ole epätavallista, että veroilmoituksen laatimisvaiheessa voi usein huomataan poistojen ylittävän verotuksessa hyväksyttävän määrän. Ylimenevä osuus kirjataan tällöin hyllypoistoihin. Jos hyllytys myöhemmin unohtuu, hyödyt jäävät tulevina vuosina käyttämättä. Tämä voi johtaa korkeampaan verorasitukseen, kassavirran ongelmiin ja muihin epäselvyyksiin poistoerojen ja poistojen täsmäytyksessä.

Epäselvä tai virheellinen luovutusten käsittely

Merkittävä osa Verohallinnon selvityspyynnöistä koskee käyttöomaisuuden myyntejä, romutuksia ja alaskirjauksia. Erityisesti irtaimen käyttöomaisuuden kohdalla virheet ovat yleisiä: jos menojäännöstä ei vähennetä verotuksessa oikein, myös tuloutus menee helposti pieleen. Tällä on suora vaikutus verotettavan tulon määrään ja voi johtaa seurauksiin veronkorotuksen tai lisäverojen muodossa. Etenkin suurien summien kohdalla virheen vaikutus korostuu, sillä veronkorotus lasketaan usein prosentuaalisena lisätyn tulon määrästä. Siksi käyttöomaisuuden myynteihin ja niiden kirjaamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota jo tilinpäätösvaiheessa.

Kulumatonta käyttöomaisuutta koskevat virheet

Jos kulumatonta omaisuutta, kuten maa-alueita, osakkeita, taide-esineitä tai liittymämaksuja, poistetaan virheellisesti, seurauksena voi on perusteeton menovähennys ja virheellinen varallisuuslaskelma.

Hallinnollinen ja taloudellinen riski

Virheelliset poistot ja poistoerot lisäävät merkittävästi riskiä verotarkastukselle ja Verohallinnon selvityspyynnöille. Ne voivat vääristää tilinpäätöksen tulosta, kassavirtaa ja yrityksen todellista taloudellista asemaa. Pitkällä aikavälillä virheellisesti käsitellyt poistot ja hyllytykset voivat johtaa kertyneisiin lisäveroihin, seuraamusmaksuihin ja kasvaviin hallintokustannuksiin.